Viime keväänä päätimme kerrankin olla ajoissa ja rupesimme totuttamaan kaksivuotiaita varsojamme hyvissä ajoin ennen ötökkäkautta suihkepulloon. Homma hoituikin melkoisen nopeasti, kun työkalut ja kouluttaja oli valittu oikein. Suihkepullo sisältää uusia elementtejä hevoselle. Siitä tulee ääni, sieltä tulee suihkaus ja monesti siinä suihkeessa voi olla vielä uusi tuoksu eli monta asiaa jotka hevonen saattaa kokea epämiellyttäväksi tai pelottavaksi.

Me päädyimme valitsemaan positiivisella vahvisteella opettamisen ja se eteni järjestelmällisesti sekä sopi menetelmänä meille kuin nenä päähän.

Homma meni kaikessa yksinkertaisuudessaan näin;

tarvittiin suihkepullo, avustaja ja positiivinen vahviste sekä runsaasti hyvää mieltä.

Näin aloitimme

Sopiva aloitusetäisyys harjoittelulle on viedä suihkepullo niin kauas, ettei se aiheuta hevosessa minkäänlaista huolestuneisuutta. Ja mistä sen tietää että on tarpeeksi kaukana, vain kokeilemalla eri etäisyyksiä. Meidän varsat on sen verran uteliasta porukkaa, että kun rauhallisessa ympäristössä sopivassa mielentilassa treenataan asiat edistyvät nopeasti ja usein uteliaisuus voittaa.

Kaikki toimenpiteet tehdään niin, että hevosella on mahdollisuus nähdä ja aistia suihkepullon käyttö, ei siis mennä kauas ja suihkita “selän takana” vaan kaikki toimet esitellään hevoselle rehdisti. Avustaja menee tarpeeksi kauas hevosesta ja suihkauttaa suihkepullosta, kun hevonen katsoo avustajaa ja pulloa, rentona ja rauhallisena palkataan sitä siitä eli vahvistetaan haluttua käytöstä.

Muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen tehtävää viedään eteenpäin ja avustaja liikkuu pulloineen lähemmäs.

Mielestämme on tärkeää pyrkiä siihen, että hevonen on rento, jolloin oppiminen sujuu nopeasti ja kaikille mieluisasti.

Etene rauhallisesti

On tärkeää muistaa hyvä ja rauhallinen mieli koko harjoituksen ajan. Kun suihkepullon kanssa ollaan päästy kosketusetäisyydelle on hevoselle hyvä esitellä suihkepulloa, uteliaana eläimenä se kyllä on kiinnostunut tutkimaan sitä. Jokaisesta suihkautuksesta palkataan silloin kun hevonen edelleen pysyy rentona ja rauhallisena.

Kun suihkepullo on hevosen mielestä ihan ok kapistus ja onnistuneita toistoja on tehty tarpeeksi siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Muista tauottaa harjoituksia ja mikäli jossain kohtaa harjoittelua tuntuu, että hevonen kadottaa rauhallisen mielentilan tai ei jaksa keskittyä voi olla että ollaan edetty liian nopeasti, jolloin on hyvä pitää vaikka hieman pidempi tauko ja puuhastella jotain muuta pieni tovi.

Hevosen iho on herkkä, jokainen on joskus nähnyt kuinka kärpänen istahtaa hevosen selälle ja hevonen värisyttää lihaksiaan, jotta kärpänen lennähtäisi pois. Hevosen iho myös aistii suihkepullosta tulevan suihkeen, joten se pitää opettaa myös pitämään siitä. Seuraavassa vaiheessa, kun hevonen ei reagoi enää mm. suihkepullon ääneen totutetaan se järjestelmällisesti kohta kerrallaan suihkepulloon runsaalla palkalla aina kun se ei reagoi suihkautuksiin mitenkään. Alkuun me totutimme suihkautukset kaulalle ja siitä sitten vatsan alle ja muihin paikkoihin joihin kesänaikana ötökkäkarkotteita tultaisiin suihkuttamaan.

Muistathan, että hevonen itse määrittelee mikä on sopiva palkka sille.

Pataässä ei niin porkkanoista perusta, joten sen kouluttamisessa käytettiin palkkana rapsutusta pääperiaate on sama palkka aina, kun hevonen reagoi toivotusti suihkepulloon.

Tärkeintä on hyvä ja rento fiilis tekemisessä

Kouluttajana meillä toimi pitkänlinjan konkari Minna Lindström, joka on toiminut tiennäyttäjänä ja mentorina meille useissa hevosten koulutukseen liittyvissä asioissa. Kiitos hyvistä ohjeista ja yksilöllisestä opetuksesta.

Jos et vielä seuraa meitä somessa niin kannattaa tehdä se nyt heti. Jutun juurta suihkepulloista ja muista arkisista asioista tulossa lähiaikoina lisää.

Ai niin harjoituksessa käytimme tietenkin suihkepullossa sisällä vettä, emmekä suinkaan suihkineet ilmoille upeaa moniottelijaamme ArcticsSrayta.

ArcticSpraysta ja muista suihkeistamme voit lukea lisää https://arcticvet.com/arcticspray/